Tickerit ja tj:t alkaa vedellä viimeisiään. LA olisi maanantaina, mutta pidän melko todennäköisenä, että näin esikoista odottaessa pidemmälle mennään. Ja jos tuo masukki on yhtään tullut äitiinsä, joka tuppaa olemaan aina vähintään sen akateemisen vartin verran myöhässä, niin tuskin se ainakaan ennen LA:aa ulos yksiöstään kiirehtii. Muutamana iltana on ollut vähän napakampia supistuksia, mutta eipä niistä ole ollut vielä synnytystä käynnistämään. Tila mahassa meinaa kuitenkin käydä vähiin, vaikka neuvolaterkan mukaan pää jo melko alhaalla onkin - viime yönä meinasi kylkiluita alkaa painaa niin, että piti hakea oikoisempaa asentoa.

Kaikenkaikkiaan kesä on vierähtänyt leppoisissa merkeissä. Olen nauttinut aikatauluttomuudesta, myöhään valvomisesta ja pitkään nukkumisesta. Pari viikkoa olivat miehen tytöt meillä kesälomaansa viettämässä ja toisella viikoista päästiin siis asuntoautoilemaan. Sekin meni ihan mukavasti, tosin kenties lämpöisistä keleistä johtuen jalat olivat melkoisessa kestoturvotuksessa. Sittemmin tuo on vähän laantunut, mutta yhä Merrellin sandaalit ovat ainoat miellyttävät jalkineet jalassa, koska niissä riittää tuota säätövaraa. Toivottavasti kyse ei ole kuitenkaan jalan luiden ja rakenteiden uudelleen muotoutumisesta, niinkuin kaverilleni kävi. Raskauden jälkeen meni kuulemma kenkäkokoelma uusiksi, kun jalka olikin ottanut koon parin verran pituutta ja kokoa lisää. Myöskään sormuksia en ole enää loman alettua käyttänyt, eiköhän sitä muista muutenkin olevansa naimisissa

Neuvolakäynti tuli varattua siis ensi viikollekin, mutta toki toivoisin, että päästäisiin tulokkaaseen tutustumaan jo sitä ennen kasvotusten. Joskaan en nyt kovin malttamattomaksikaan oloani tunne, koska vointi on hyvä niin henkisesti kuin fyysisesti. Terkkari on ennustanut vauvasta melko keskikokoista 3,5-kiloista tai jonkin verran yli, "minunpituiselle (167cm) naiselle ihan sopivaa vauvaa". Lääkäri puolestaan joitain viikkoja sitten ei omaa arviota kertonut niin koon kuin syntymän ajankohdankaan suhteen, mutta kait tuo olisi jotain maininnut, jos esimerkiksi lantion koossa tms. olisi jokin epäilyttänyt. Vähän niinkuin synnytyksen ja syntymän jälkeisen elämän suhteen muutenkin, olen aika avoimin mielin. Kun ei aiempaa kokemustakaan ole, niin vaikea pelätä mitään. Ja positiivisella luonteella siunattuna kun tuppaa ajattelemaan muutenkin, että asioilla on taipumus lutviutua parhainpäin, niin ei voi kai kun todeta, että "go with the flow"