Onpas jäänyt blogin päivittely vähiin näin maaliskuussa. Ilmeisesti ei ole ollut hirveästi raportoitavaa mahankasvatusrintamalla. Pitänee ottaa itseä niskasta kiinni, onhan se kiva sitten raskauden jälkeen muistella omia tuntemuksia tältäkin ajanjaksolta.

Raskaus on jatkunut tasaisen seesteiseen malliin. Jossain vaiheessa hormonit tosin meinasivat valvottaa aamuöisten pissareissujen jälkeen, mutta nyt on ilmeisesti pissatuskin vähentynyt tai ainakin yöt tulee nukuttua paremmin. Tosin yhä näen öisin paljon unia, jotka myös monesti muistan aamulla selvästi. Ekat raskausunetkin ovat jo ilmestyneet. Unessa pikkuinen möyrysi mahassa niin että liikkeet ja melkeinpä koko vauva piirtyi tosi selvästi nahan läpi. Kunnes se olio alkoi muistuttaa jotain sudenkorennon kaltaista otusta ja aloin ihmetellä, että eikös siellä pitäisi kuitenkin ihan ihminen olla

Reilun viikon päästä pitäisi päästä rakenneultraan tarkistamaan, miten asian laita on. Liikkeitä olen alkanut vähän tuntea, mutta kovin hentoisia ja satunnaisia ne ovat, eivät mitään selkeitä potkaisuja. Doppler on kuitenkin ollut ahkeraan käytössä ja sillä syke kuuluu entistäkin selkeämmin.

Eräänä iltana havahduin puolestaan omaan sykkeeseeni - pumppu tuntui jättävän vähän väliä lyöntejä välistä. Otin tämän neuvolassakin puheeksi, mutta ilmeisesti kyseessä on raskauden aikana melko normaali ilmiö. Alhaisista veriarvoistakaan tämä ei johtunut, hemoglobiini oli yhä melko hyvä 126 - vaikka monivitamiinini ei rautaa sisälläkään. Myös verenpaineet olivat normaalit. Ehkäpä runsaahko ruokavalioni on kattanut hyvin raudan tarpeen... painonnousu oli kuitenkin onneksi ekoista käynneistä tasoittunut.

Sofia kirjoitteli myös blogissaan painonhallinnasta. Hyvä muistutus itsellenikin koittaa olla siitä liikoja stressaamatta. Minua ei uudet kymmenysluvut vielä järkytä, paino on parhaimpina reenikausina ollut ennenkin yli tuon 70kg. Ja jotakuinkin noissa lukemissa kiikutaan tälläkin hetkellä, kohta raskauden puolivälin tienoilla (tänään RV 18+6). Normipainoni on siinä 60-65kg paikkeilla, vähän riippuen vuodenajasta ja omasta aktiivisuustasosta. Töihin keskittyessä vähemmän, reippaampina liikuntakausina taas enemmän. Nurinkurista, eh?

Tämä viikonloppu on ollut pitkästä aikaa ihanan keväinen. Aurinko on paistellut ja lämpötilakin on ollut plussan puolella ja olihan juuri kevätpäivän tasauskin. Eilen tulikin tehtyä kaverin kanssa kunnon 1,5h kävelylenkki. Pakko myöntää, että kaipaan jo lumien lähtemistä ja ruohon viherrystä. Kevään myötä olen huomannut myös pesänrakennusvietin nostaneen päätään. Netissä voisin tehdä päivät pitkät vaunu- ym. tarvikevertailuja. Vakuutusvertailut sentään saatiin päätökseen ja päädyttiin vaihtamaan vakuutukset Tapiolaan, josta myös masukille vauvavakuutuksen varaus otettiin. Hoitopöydän suhteen olin jo kovasti hommaamassa meidän kylppäriin sellaista erillistä ammehoitotasoa (käytettynä), mutta ajattelin kuitenkin, että yritetään selvitä tuolla altaan viereisellä tasolla, vaikka se vähän tavallista lyhyempi onkin, 50cm. Jospa se vauvan hoitelu ja (kesto)vaippojen vaihto onnistuisi vauva poikittainkin. Mieskin oli mielenmuutokseeni tyytyväinen, onpi enemmän tilaa kylppärissä sillekin häärätä Myös vaunujen suhteen olen yrittänyt itseäni rauhoitella. Vaikka muutama mieluinen malli onkin jo löydetty, eiköhän tässä voi odotella kesää ihan rauhassa.