Huolimatta siitä, että odotan esikoistani, on lapsiperheen elämä ehtinyt tulla itselleni jo jossain määrin tutuksi. Miehelläni on edellisestä liitostaan tänä vuonna 4 ja 7 vuotta täyttävät tytöt, jotka ovat luonamme vähintään joka toinen viikonloppu. Monesti kuten tälläkin viikolla, tuo "viikonloppu" alkoi jo eilen keskiviikkona. Olemme jo jonkun verran ehtineet tytöille puhua mahdollisesta pikkusiskosta tai -veljestä, vielä tosin aika yleisellä tasolla, kun ei itselläkään ole vielä aina niin varma olo tästä raskaana olemisesta... Päättämätön

Eilen illalla höpisimme nuoremman kanssa sohvalla, isomman sisaruksen jo simahdettua sänkyynsä, mahassa olevasta vauvasta ja sen sydämen kuuntelemisesta. Ja tänä aamuna tyttö tulee hakemaan mua suihkusta, että joko sitä vauvan sydäntä kuunnellaan? Nauru Ja niin sitä sitten piti kuunnella sekä vauvan että tietysti tyttöjen omiakin sydänääniä tuolla uudella dopplerilla ennen minun töihin lähtöä. Seuraava kysymys olikin sitten, milloin se vauva oikein syntyy? Kyllä tuo nuorempikin alkaa jo melko hyvin aikakäsitteitä ymmärtää, vaikka välillä niin päivät kuin tänään ja huomenet meneekin vähän sekaisin. Mutta jospa vastaukseni "kesällä" edes hieman selventäisi tuota pitkää odotusta pienelle ihmiselle.

Jos osaavat tytöt ihastuttaa, niin pakostikin tuntemukset menevät välillä lasten kanssa vihastumisenkin puolelle. Kuten viime yönä, jolloin nuorempi kömpi meidän väliin nukkumaan, eikä meinannutkaan enää saada unesta kiinni. Joskus klo 3-4 välillä tyttö toteaa jonkun aikaa sängyssä pyöriskeltyään, että haluaa jo herätä. Huuto Muutaman kerran tuloksetta tytön höpinät hiljennettyä piti todeta vähän napakammin, että nyt on vielä yö, öisin nukutaan ja jos nyt noustaan, niin ollaan kaikki päivällä tosi väsyneitä ja kiukkuisia. Tyttö onneksi rauhoittui ja taisi jossain vaiheessa lopulta nukahtaakin, mutta silloin alkoikin itsellä alaselkä jumittaa, eikä oikein missään asennossa oisi ollut hyvä nukkua. Liekö jotain kohdun ja lantion kasvukipuja. Tänään oisi kieltämättä varmaan tämäkin tyttö päiväunien tarpeessa...