Puoliväli jo ohitettu! Eikä LA:aankaan ole enää kuin rapiat 4kk Tuntuu aika hurjalta, että kohta se natiainen on sylissä ihka elävänä. Toki lapsiperhe-elämään on tullut jo jollain tasolla kosketusta miehen tyttöjen kasvua seuratessa, mutta ehkäpä riippuvuussuhde omaa verta ja lihaa olevaan lapseen on kuitenkin eri luokkaa. Ok, luultavasti tuo "kohta" tulee seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana saamaan muitakin merkityksiä, tähän asti kun kaikki on mennyt melko kivuttomasti ja varoitteluiden mukaan sama tahti ei välttämättä jatku loppuun asti. Hieman olen saanut jo esimakua selkäkivuista ja tukalista öistä parempaa asentoa hakien, mutta ihan siedettävissä rajoissa nämä vaivat ovat olleet.

Rakenneultrassakin tuli käytyä vauvaa katsomassa. Näkymät eivät mielestäni hirveästi ensimmäisestä ultrasta eronneet, vaikka tietysti kasvua oli tuolla välillä tapahtunut. Rakenteet vaikuttivat olevan ok ja aavistus sukupuolesta kävi mielessä jo ennen ultraajan vahvistustakin, pojan killuttimet siellä jalkovälissä vilahtivat vähän väliä. Vakaana aikomuksenani oli, että en ainakaan itse ala vauvaa pukemaan värikoodein sukupuolen mukaan, mutta sen verran piti antaa periksi, että taannoin olleilta Hulluilta Päiviltä lähti mukaan harsopaketti vaaleansinisenä... Mulla oli etukäteen ehkä pieni aavistus pojasta, joskin tytölle oisi ollut nimi mielessä. Niinkuin sanotaan, tärkeintä on tietysti terveys, mutta kyllä musta tavallaan on kuitenkin kiva, että pääsee seuraamaan vähän molempimerkkisten pikkuihmisten elämää.

Pääsiäisen vieton jälkeen oli arkeen palatessa koitti myös visiitti neuvolaan pitkästä aikaa. Kaikki oli ok, hemoglobiinikin sama kuin alussa, 129. Rautaa olen alkanutkin nyt pari viikkoa takaperin syömään, sillä monivitamiinini ei sitä sisällä ja on vielä jäljellä noita verenluovutusreissuilta saatuja Retaferejä. Paino oli noussut edelliskerrasta aika haipakkaa +880g/vko -tahtia, tosin on tässä tullutkin käytyä ulkona syömässä, kestitettyä kavereita ja vietettyä karkkipäiviä keskellä viikkoa ilman vaakaan tuijottelua - plus tietysti pääsiäisen pyhät suklaamunineen päälle... Terkkari ei tuosta noususta kuitenkaan huolissaan ollut, kun kuitenkin olen jaksanut liikkuakin ja salilla käydä samaan malliin. Mutta pitänee taas ihan omaehtoisesti ottaa tuleva kuukausi vähän tarkemmin, ettei olisi elokuussa liian tukalat paikat.