Vaikka netissä jos jonkinlaisia mammapalstoja tuleekin päivittäin selailtua, en jostain syystä omia kuulumisia olekaan jaksanut alkuinnostuksesta huolimatta pariin viikkoon päivitellä. Noh, olo on ollutkin aika oireeton jo jonkun aikaa, ehkäpä siinä syy. Mitään etomisia ei oikeastaan ole ollut enää hetkeen. Liekö tämä peruja omalta äidiltä, jonka raskaudet kuulemma ovat menneet oireetta ja hyvin. Ehkäpä tämä kostautuu sitten synnytyksessä, minäkin synnyin vasta imukupin avulla ja pikkuveljeni syntymän aikaan äidillä iski raskausmyrkytys ja varsinaisen suorituksen jäljiltä pikkuveli syntyi solisluu murtuneena.

Eka neuvolakäyntikin oli ja meni. Mies oli käynnillä mukana. Otettiin lähtötiedot, verinäytteet, verenpaineet, paino jne. Sydänääniäkin koitettiin kuunnella, mutta ei saatu kuuluviin. Terkkari tosin sanoi, että oli kuulevinaan ne sekunnin ajan ja näytölläkin olisi vilahtanut vastaavat lukemat, mutta niin minä kuin miehenikään emme mitään kuulleet... Tuota tosin osasin itse odottaakin, olihan neuvolakäynnillä viikkoja kasassa vasta 9+2.

Viime viikolla oireettomuus rupesi jo hieman häiritsemään itseäkin. Ristiselkää on tosin hieman iltaisin jomotellut, liekö jotain iskiaksen tapaista. Olettaisin, että hormonien vaikutuksesta siellä ovat kudokset jo aloittaneet mukautumisensa. Kyselin jo hintoja alkuraskauden ultrallekin, mutta sen verran suolaiselta tuo reilu 70€ tuntui, kun kuitenkaan mitään huolestuttavia oireita, kuten verenvuotoa ei ole ollut, että en aikaa varannut.

Eilen sitten kuitenkin insinörttinä menin ja ostin huuto.netistä kotidopplerin. Miehen kanssa päästiinkin sitten illalla leikkiin lääkärileikkejä... Mies ei onnistunut masuasukin sykettä löytämään, mutta itse lopulta sitkeän yrityksen ja hakemisen jälkeen sain sen kuuluviin. Syke kuullosti lähinnä sellaiselta tuplat oman sykkeen rytmiltä. Sikiö ja kohtu tuntuu piileskelevän vielä melko hyvin lantion suojassa. Ja piti vielä pyytää mieskin vahvistaan, etten vain pelkkää omaa sykettä kuunnellut . Nyt on vähän levollisempi mieli odotella tuota parin viikon päästä olevaa np-ultraa.

Ensi viikolla olisikin eka lääkärikäynti. Saa nähdä kuunnellaanko siellä sykettä. Veikkaan, että voi olla sielläkin työn takana, ellei alivuokralainen ota kunnon kasvupyrähdystä tämän viikon aikana. Olen muutenkin kuullut, että nuo käynnit saattavat olla melko hätäisiä, saa nähdä miten todellisuudessa oman käynnin kanssa on.

Tämän viikon lopussa periaatteessa on ensimmäinen kolmannes ohi. Ja silloin olisi ilmeisesti perinteisesti jo aika turvallista kertoa raskaudesta muillekin. Mielellään odottaisin vielä ensimmäistä ultraa, mutta töissä voisi tuo kertominen olla jo paikallaan ensi viikolla, koska nykyinen tiiminvetäjämme vaihtaa talon sisällä toisaalle ja viimeisen yhteisen tiimipalaverin yhteydessä voisi olla luontevinta kertoa nämä uutiset. Esimieheni jo raskaudesta tietääkin, mutta muut eivät ainakaan tietääkseni ole vielä osanneet mitään aavistaa. Saapa nähdä mikä on vastaanotto...