Olipas aivan ihanat ilmat viikonloppuna! Ja bikinitkin tuli heti testattua, selkänahassa on "nätti" punertava sävy, kun tuli puuhailtua molempina päivinä niin paljon ulkosalla. Eiköhän se siitä vähitellen rusketukseksi muutu. Maksaläiskiltä oon toistaiseksi välttynyt, tosin silmäkulman vieressä oleva kauneuspilkku tuntui jo raskauden alussa alkavan erottua paremmin.

Lauantaina kävimme sairaalan n. 2 tuntia kestäneessä synnytysvalmennuksessa. Ensiksi oli tunnin verran kalvosulkeisia (tai siis nykyajan mukaisesti powerpoint-sulkeisia), sen jälkeen päästiin kierrokselle synnärille. Mies oli nukahtaa tuoliinsa ensimmäisen tunnin aikana, taisi olla jutut entuudestaan niin tuttuja, mutta itse jaksoin nekin kuunnella mielenkiinnolla, vaikka paljoa uutta ei itsellenikään tullut. Pudendaalipuudutuksesta en ollut aiemmin kuullut ja yllätyksenä tuli sekin, että se annetaan yli 90%:lle synnyttäjistä, ainakin KHKS:ssa. Kierroksella pääsimme käymään tarkkailuhuoneessa, synnytyssalissa ja tukihenkilön taukotilassa. Kovin hiljaista tuntui sairaalassa olevan, yhtään huutoa tai parkaisua ei kuulunut mistään, niin että oltaisiin edes vähän päästy autenttiseen tunnelmaan. Saimme kokeilla synnytysjakkaraakin, tuntui ihan pätevän oloiselta asennolta. Kaikenkaikkiaan valmennuksesta jäi hyvä fiilis, ehkä eniten kiitos sen pitäneen kätilön. Kätilön kommentit esim. kivunlievityksen, synnytysasennon, varhaiskontaktin, vauvantahtisen imetyksen ja tutittomuuden suhteen, vastasivat niitä käsityksiä ja toiveita, mitä itsellekin on tässä odotuksen aikana ehtinyt varovaisesti muodostua, vaikka olenkin koittanut avoimen mielen kaiken suhteen säilyttää. Tosin olen kuullut KHKS:sta negatiivisiakin kommentteja, joskin ehkä enemmän vuodeosaston puolelta. Mutta toivottavasti omalle kohdalle osuisi sitten aikanaan yhtä mukava kätilö, mitä nyt valmennuksen pitänyt nainen oli.

Vaivaton olo ei ole jatkunut ihan samaan malliin kuin olisin toivonut. Viikonlopun ja maanantain ajan olen aamuisin herännyt rinnassa tuntuvaan melko kipeähköön pistokseen. Itsediagnosoinnin jälkeen olen alkanut epäillä tuota närästykseksi, vaikka närästyksestä en olekaan muuten juuri koskaan kärsinyt. Kipu tulee ikäänkuin sykähdyksittäin ja saattaa mennä itsekseenkin ohitse. En tiedä sitten, onko tuo johtunut illalla ottamastani rautatabletista vai siitä että aamulla maha vaan on tyhjä ja makuullaan olon jälkeen hapot pääsevät helpommin ruokatorveen kiipeämään vai vaan siitä, että mahassa alkaa tila käydä ahtaammaksi? Pitää varmaan huomisaamun varalle ottaa Renniet sängyn viereen oottamaan kokeilua, ei tuota tukalaa oloa ehdon tahdoin ala sietää, jos siihen jostain apukin löytyy.